Tämän pikkujoulukauden uutuus ovat pelikirjat. Jos ei niitä hallitse, muut vetävät pikkutunneilla hitaita, mutta pelikirjaton vihkoon.
Koska pelikirjat ovat kaikille samat, mutta vihkoon vetää kukin tavallaan, tässä keskitytään vain pelikirjoihin.
Pelikirja-ajattelu tulee jääkiekosta. Se on tiettävästi turkulaisen viisauden mukaan yksinkertaisten kavereiden yksinkertainen peli, jossa pyritään pelivälineen kontrollointiin.
Äkkiseltään kaikenlainen kontrolli kuulostaa pikkujoulujen hengelle vieraalta. Kun termiin lisätään etuliite itse-, voi kysyä, tuodaanko pelikirjoja nyt aivan väärään paikkaan?
Mutta kerrankos sitä ihminen painii odotusten ristipaineessa: juoda kuuluu, mutta perhettä ei saa ajaa hankeen, heittäytyä pitää, mutta ei pöydän alle.
Eli siis pelikirjat. Jääkiekosta löytyvät metodioppaat nimeltään moderni Kiekkokontrolli, Pystysuunnan kiekko sekä Luontoäidin jääkiekko.
Kontrollipelikirja
Kontrollipelikirjan suhde peliin on kliinisen etäinen. Heittäytymisestä ei voi puhua. Kontrollipelaajan pakista löytyy sellaisia välineitä kuin viivelähtö ja tilan tekeminen.
Pikkujouluissa tilan tekeminen on vanha kunnon katoamistemppu. Hyvällä pelisilmällä (itsesuojeluvaisto) varustettu konrollipelaaja katoaa mystisesti ennen kuin kontaktipeli alkaa.
Kun pikkujouluista on kyse, niin paras hetki on heti ruokajuomien jälkeen, jopa ennen.
Viivelähtö on vaihtoehto tilan tekemiselle. Kontrollipelaaja on pikkujouluissa jatkuvassa lähtövalmiudessa, eli toinen silmä narikassa. Lähtöä pedataan ilmoittamalla, että ”kalenteriin on tullut valitettavasti muuta menoa”.
Lienee selvää, että kontrollipelikirjaan tukeutuu usein yrityksen johto ja pieni joukko muita joko maineestaan, uraputkestaan tai pikkujoulun jälkeisestä koti- ja työelämästä huolestuneita.
Pystysuunnan pelikirja
Pystysuunnan pelikirja on korostetun fyysinen. Se on myös tarpeeksi yksinkertainen, joten sen soveltaminen pikkujouluissa onnistuu vaikka ajautuisi illan aikana ylikuntoon.
Pystysuunnan oppien mukaan peliväline pyritään pelaamaan aina pystyyn. Muusta ei tarvitse huolehtia. Peliä ei haluta (osata) missään tilanteessa rauhoittaa. Oli vire mikä hyvänsä, peliväline käännetään kohti oletettua maalia.
Pystysuunnan pelikirjalla pelaavat ovat liekeissä, mikäli vain nestehuolto pelaa. Pelitavan legenda on Juhani ”Tami” Tamminen, joka on viime aikoina alkanut myös pukeutua ikään kuin eläisi ikuista pikkujoulua.
Niin ikään pystysuunnan pelaajien ”slogan” tulee suoraan Tamin suusta: ”Backhand, forehand, boom, boom, boom”. Soveltuu pikkujouluihin sellaisenaan.
Luontoäidin pelikirja
Luontoäidin pelikirjan lanseerasi tänä syksynä Hifk:n valmentaja Raimo Summanen. Se perustuu idealismille, että kun lampaat päästää laitumelle, ne kyllä itse löytävät parhaat ruokapaikat. Monen mielestä pelikirjan ongelma on, että se ei puhu pässeistä mitään.
Lisäksi palstoilla huudellaan, että luontoäidin pelikirja ei tuo pikkujouluihin mitään uutta: tietyssä vaiheessa iltaa luonnonlapsilla pyyhitään aina tanssilattiaa. Usein he tekevät sen itse.
Noutaja tämän pelikirjan mukaiselle juhlijalle tulee viimeistään aamuyöstä, varoittavat etenkin kontrollipelaajat: ”Se on fifty-fifty. Jos luonto ei ole ajanut tikanpoikaa puuhun, ajaa taksi tolppajonoon paleltuneen porsaan kotiin”.
Juhlien jälkeen käyttöön otetaan jälkipelikirjat. Niiden alaluvuista voi mainita seuraavat: kuinka likapyykki pestään, näin painetaan asiat villaisella ja miten tehdään tehty tekemättömäksi.
