Oli kesä 2006, kun kolmekymppinen Simone Scarpa saapui kaverinsa kanssa Italiasta Suomeen, Forssaan, seuraamaan Kuninkuusraveja. Tarkoituksena oli fiilistellä raveja ja viettää pari viikkoa kesäisessä Suomessa. Kuinkas kävikään? Kaverusten reissu Suomessa jatkuu yhä. Ravien tuoksinassa rakkaus puuttui peliin ja molemmat italiaanot löysivät tulevat puolisonsa. Simone kohtasi Sarin, jonka kanssa yhteinen matka on jatkunut kiintoisien käänteiden kautta Joensuuhun.

Raveja ja ravintoloita

Nuoruuteni Italiassa oli vauhdikasta. Opiskelin lentäjäksi, mutta intohimoni oli ravihevostalleilla ja ravintolakeittiöissä. Ne hommat olen oppinut koulujen sijaan tekemällä. Ravi-innostuksen perin isältäni. Tein töitä eri talleilla ja kävin kisaamassa ammattiohjastajana eri puolilla Italiaa. Siinä sivussa tein keikkatöitä ravintoloissa. Siitä kiitos kuuluu siskolleni, jonka työpaikoilla olin tuttu näky. Olin kuin kisälli, joka oppi ruoanlaitosta koko ajan lisää alan mestareilta. ”Koulutus” kesti yli kymmenen vuotta ja se kantaa yhä.

Ujo vai ylivilkas?

Olen spontaani tyyppi, tykkään tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja haastaa itseäni. Kun 2006 tapasin Sarin, oli selvää, että muuttaisin Suomeen ja aloittaisin hänen kanssaan uuden elämän. 2007 tulin tänne pysyvästi. Olin yllättynyt, kuinka helposti sopeuduin suomalaiseen elämänmenoon. Oma asenteeni ratkaisi paljon. Halusin etsiä heti töitä ja opiskella suomen kielen, jotta voisin kommunikoida kunnolla ja päästä aidosti sisälle täkäläiseen elämään. Välillä suomen sijamuodot tulivat painajaisiinkin, mutta en luovuttanut. Opin, kuinka italialaisissa ja suomalaisissa perusluonteissa on tietyt eronsa, esimerkiksi ihmisten tavassa lähestyä toisiaan. On hassua, että Italiassa minua pidetään ujona ja täällä taas ylisosiaalisena. Tykkään jutella ihmisten kanssa.

Ravintolahaaveista totta

Suomeen muuttaessani pääsin aluksi siivoojaksi. Kokeilin töitä myös ravihevostalleilla, mutta talvipakkasilla hevoskyyti kävi minulle kirjaimellisesti liian kylmäksi. Työ ravintolakeittiössä alkoi houkutella yhä enemmän. Olin juuri laittanut hakemuksen kokkikouluun, kun sain työtarjouksen Mamma Maria -ravintolasta Lahdesta. Siellä sain kuuden vuoden aikana loistavan oppikoulun suomalaiseen ravintolaelämään. Ajatus omasta ravintolasta kypsyi noina vuosina. Halusin ideoida paikan, jota en ollut aiemmin Suomessa nähnyt. 2014 avasimme kaverini kanssa Helsingin Bulevardille Casa Italian, delin, viinibaarin ja ruokaravintolan yhdistelmän. Uudenlainen konsepti ja sen ajoitus osuivat nappiin – asiakkaita riitti. Työkumppanini kontaktien kautta innostuimme avaamaan vastaavanlaisen ravintolan Manchesteriin. Vuoden 2019 lopulla meillä oli yhteensä kaksi Casa Italiaa Helsingissä ja kaksi Manchesterissa.

Perhe etusijalle

Olin haaveillut omasta ravintolasta pitkään ja nyt unelma oli toteutunut nelinkertaisesti. Olin onnellinen, mutta samalla väsynyt. Ravintolayrittäjän 24/7-elämä oli rankkaa aikaa, jossa perhe jäi väkisin kakkossijalle. Olimme löytäneet jo aiemmin perheellemme sopivan kodin Sarin synnyinseuduilta Joensuun läheltä. Halusin perheeni luo pysyvästi. Se mahdollistui, kun saimme vuoden 2019 lopulla myytyä kaikki ravintolamme. Emme osanneet aavistaa, että aivan pian alkaisi koko ravintola-alaa ravisuttanut koronapandemia. Yrityskauppojen jälkeen vedin puolisen vuotta henkeä perheeni kanssa.

ABC yllätti iloisesti

Syksyllä 2020 aloin kaivata ravintola-alan töitä, joita ei juuri ollut tarjolla koronan takia. Laitoin PKO:lle avoimen työhakemuksen. Rehellisesti sanoen olin epäröivä, kun sain soiton ABC Siihtalasta, jonne haettiin kokkia. Olisiko ABC oikea paikka kaltaiselleni konkarille? Menin silti avoimin mielin työhaastatteluun ja innostuin: porukka vaikutti kivalta, työ monipuoliselta ja oppisin taas uutta. Aloitin kokkina ja nyt päätyöni on keittiövastaavana. Toimin myös liikennemyymäläpäällikön sijaisena, joten saan olla mukana koko ABC:n arjessa. On vaihtelua, uuden oppimista ja sopivasti haasteita, joista sytyn. Vaikka kyseessä on ketjuyksikkö, voin vaikuttaa moniin asioihin ideoillani.

Työtä ei pidä pelätä

Meidän ABC:llä on monikulttuurinen työyhteisö, mikä on iso rikkaus monessakin mielessä. Tarvitsemme alallemme kipeästi työvoimaa sekä ulkomailta että Suomesta. Itseäni mietityttää eniten se, miten saisimme nuoret innostumaan ravintola-alasta. Minun on vaikea ymmärtää, että ravintolatyötä pidetään liian rankkana. Itse tykkään kiireestä ja minulle rankimpia ovat kaikkein hiljaisimmat talvipäivät keittiössä. No, aluksi ihmettelin sitäkin, että minulla on ABC-töistä vapaapäiviä ja lomaa! Tällä hetkellä viihdyn tosi hyvin ABC:llä, mutta jatkossa uudetkaan työideat eivät ole poissuljettuja. Kotini on nyt Suomessa. Italiassa on kiva käydä, ja välillä kaipaan sikäläistä vilkasta elämäntyyliä. Toisaalta nautin luonnonrauhasta, jota täällä riittää.

 

Töissä

• Olen Simone Scarpa, 47 v, keittiövastaava ja liikennemyymäläpäällikön sijainen ABC Siihtalasta, Joensuusta.
• Aloitin työt PKO:ssa ja ABC:llä kokkina marraskuussa 2020.
• Olen tehnyt paljon erilaisia töitä ravihevosten parissa ja useissa ravintoloissa sekä Italiassa että Suomessa.
• Ideoin Casa Italia -konseptin ja toimin ravintolayrittäjänä 2014-2019 Helsingissä ja Manchesterissa.
• Opiskelin Italiassa peruskoulun jälkeen lentäjäksi, mutta sitä työtä en ole tehnyt lainkaan.

 

Vapaalla

• Olen lähtöisin Pohjois-Italiasta Bolognasta.
• Muutin Suomeen 2007, ja olen asunut täällä mm. Mustialassa, Lahdessa ja Helsingissä. Nyt asun perheeni kanssa maalla Iiksenvaaran kylässä noin 10 km Joensuun keskustasta.
• Perheeseeni kuuluvat avovaimoni Sari sekä lapsemme Alessio, 12 ja Inkeri, 9. Kotitilalla on kaksi kissaa ja kaksi suomenhevosta. Lisäksi meillä on muita hevosia tamperelaisella tallilla.
• Nyt kun minulla on taas vapaa-aikaa, käytän sen perheeni ja hevosten parissa. Seuraan innolla raveja.
• Mottoni on: ”Jos teet vain sen minkä jo osaat, et koskaan kehity ja opi uutta.”

 

 

Teksti Kirsi Särkkä
Kuvat Nina Kaverinen