Näin on käynyt Vappu Turuselle, joka pystyi myös suorittamaan opinnot loppuun oppisopimuksella.

Isänpäivä vuonna 2017 valkeni Vappu Turuselle dramaattisesti. Kun hän aamulla yritti nousta ylös vuoteesta, jalat eivät kantaneet. Aviomies vei Vapun sairaalaan, mutta pään magneettikuvaukseen hän pääsi vasta pitkän odotuksen jälkeen. Tässä vaiheessa aivoinfarktista oli kulunut jo lähes kaksi viikkoa, eikä sen aiheuttamille vaurioille ollut enää mitään tehtävissä. Kun aivoista jokin osa tuhoutuu, muutos on pysyvä.

– Näkökyky oli mennyt 40-prosenttisesti ja käsi oli niin voimaton, etten edes paistinpannua pystynyt nostamaan. Myös puheen tuottamisessa ja tasapainossa oli ongelmia, Vappu kertoo nyt.

Mitään ennakko-oireita aiemmin terveellä naisella ei ollut. Ensimmäinen merkki oli infarktia edeltäneenä päivänä työpaikalla Valtimon S-marketissa tapahtunut pyörtyminen, josta Vappu kuitenkin oli toennut nopeasti. Aivoinfarkti todettiinkin myöhemmin epätyypilliseksi.

Täyttyneitä unelmia

Tänä päivänä Vappu työskentelee samaisessa myymälässä kahden vuoden työsopimuksella. Hän on myös valmistunut merkonomiksi oppisopimuksella. Kaksi unelmaa on täyttynyt.

– Olin silloin viisi vuotta sitten juuri aloittanut merkonomiopinnot ja olin S-marketissa työharjoittelussa. Kun sairastuin, ajattelin ensin, että tässäkö se oli. Lääkärit olivat jo kovasti laittamassa sairauseläkkeelle. Masennuin mutta sitten sisuunnuin. Aloin kävellä luonnossa, itkin ja kävelin, reilussa vuodessa 3 500 kilometriä, hän kertoo.

Riveriassa työskentelevä aviomies oli koko ajan mahtavana tukena. Hän uskoi, että Vappu pystyy vielä tekemään töitä, olihan hänellä ikääkin vasta 50 vuotta eli työvuosia periaatteessa jäljellä vielä paljon.

Ei saa luovuttaa

Työkyvyn heikkenemisen vuoksi näkymät työelämään paluuseen eivät kuitenkaan vaikuttaneet hyviltä, kunnes Vappu pääsi takaisin tuttuun paikkaan, työkokeiluun Valtimon S-markettiin.

– Vappu on tekevä ihminen, joka todella pitää työstään. Ei tällaisia helmiä pidä päästää ulos työelämästä, marketpäällikkö Jani Taskinen toteaa.

Juuri Jani ehdotti Vapulle kesken jääneiden opintojen suorittamista oppisopimuksena.

– Tässä meillä on nyt huipputulos, Jani toteaa Vapusta, joka hiljattain sai tutkintotodistuksen käteensä.

– Ilman Jania en olisi tässä. Hän jaksoi uskoa minuun koko ajan, Vappu sanoo kiitollisena.

Jani sanoo, että Vapun tarina on koskettanut koko työyhteisöä.

– Pitäisi aina muistaa olla tyytyväinen, kun on terve ja on töitä. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, Jani muistuttaa.

Vappu itse on oppinut sairastumisensa jälkeen sen, että jos jotain oikein paljon haluaa, sen eteen täytyy tehdä töitä ja tarvittaessa vaikka taistella. Sitä hänkin joutui tekemään, kun jo kerran tueksi annettu avustaja otettiin pois. Onneksi Vappu ei luovuttanut, vaan sai avustajan takaisin ja pystyi näin suorittamaan opinnot loppuun – loistavin arvosanoin kaiken lisäksi.

Riveriassa ravintola-alaa opiskellut Riku Tuupanen tunsi tulleensa unelmahommiin, kun hän pääsi harjoittelujaksolle ravintola BePopiin vuonna 2016.

Eipä aikaakaan, kun Riku isännöi tottunein ottein sporttibaari Bar Playtä sen vuoropäällikkönä.

Työ oli juuri sitä, mistä hän oli haaveillut – sai tehdä ruokaa ja juomia ja luoda kokemuksia asiakkaille.

Vauhdikasta menoa ei aluksi haitannut edes se, että mies oli hieman aikaisemmin murtanut oikean jalan nilkkansa. Tämä oli tapahtunut työtehtävissä Kiteen Karhurockin järjestelyiden tiimellyksessä, kun Riku oli hypännyt kuorma-auton lavalta useampia juomakoreja sylissään.

Sitten sattui uusi onnettomuus. Riku kompastui ja jalka murtui uudelleen, nyt kahdesta eri paikasta. Jalka kipsattiin ja fysioterapeutti neuvoi jumppaliikkeitä, joiden avulla jalkaa voisi kuntouttaa.

– Jälkiviisaana voin todeta, että suhtauduin liian huolettomasti kuntoutuksen merkitykseen. Kun jalka sitten kipeytyi tosissaan, jouduin vakavasti miettimään, pystynkö jatkamaan työssä, jossa on seisottava, käveltävä ja nostettava kuormia. Se oli shokki.

Työkykyneuvottelussa miehelle alettiin miettiä uutta suuntaa. Rikulle oli selvää, että alaa hän ei hevillä vaihtaisi. Onneksi PKO on iso talo, ja majoitus- ja ravitsemistoiminta merkittävä toimiala.

Nyt Riku työskentelee maran tukitoiminnoissa markkinoinnin palveluvastaavana ja on tyytyväinen. Siirtymä oli luontainen jo aikaisemmin mm. sosiaalisen median ja tapahtumajärjestelyjen kanssa touhunneelle miehelle.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo

PKO:ssa voi työskennellä turvallisin mielin, vaikka työkyky syystä tai toisesta heikkenisi. Uusi suunta uralle voi löytyä vaikkapa työkokeilun kautta.

Työuran eri vaiheissa meidän jokaisen työkyky vaihtelee. Sitä voivat heikentää esimerkiksi sairaus, tapaturma, liian suuri työn kuormitus, haastava elämäntilanne tai ikääntymisen tuomat muutokset.

– Käytössämme olevan varhaisen tuen mallin tavoitteena on vahvistaa välittämisen kulttuuria työpaikoilla. Samalla sen avulla varmistetaan tasapuolinen kohtelu kaikille, työsuojelupäällikkö Jari Jurvanen toteaa.

Usein työssä jaksamiseen liittyviä haasteita pystytään ratkomaan muokkaamalla henkilön toimenkuvaa omassa yksikössä esimerkiksi keventämällä töitä. Aina tämä ei riitä, jolloin joudutaan miettimään muita ratkaisuja. Tällainen voi olla työkokeilu jossakin toisessa yksikössä tai peräti toisella toimialalla. Jos työkokeilu onnistuu, henkilö voidaan kiinnittää uuteen yksikköön.

 

20 vuotta marraskuussa täyttänyt Aada Summala viihtyy asiakaspalvelutehtävissä. Työ Sokos Ravintolamaailmassa oli hyvin mieluisaa, päivät vaihtelevia ja työkaverit kivoja.

Sitten tapahtui jotain ikävää. Aadan käsiin ilmestyi kummallista ihottumaa, joka ei ottanut parantuakseen. Ihottuman aiheuttajaa ei useista tutkimuksista huolimatta saatu selville. Työterveydestä tuli tylyltä tuntuva tuomio: elintarvikkeita Aada ei voisi käsitellä.

– Aluksi pahinta oli epävarmuus siitä, miten minun käy – loppuvatko työt nyt tähän? Mutta jo parin kuukauden päästä sain helpottavan tiedon: tarjolla olisi uusi työpaikka tässä lähellä, S-market Kauppakadulla.

Kaupassa Aada työskentelee sekä kassalla että teollisten elintarvikkeiden parissa. Työkaverit ovat ottaneet untuvikon hyvin vastaan. Ja kysymällähän sitä oppii, nuori nainen tuumii. Ihottuma oireilee vielä toisinaan, mutta parempaan suuntaan on menty.

 

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo

Rita Lumerto kertoo avoimesti diagnoosista, jonka hän sai keväällä 2021. Hän kuuli sairastavansa keskivaikeaa masennusta, joka selittää monia hänen aikaisempia oireitaan. Erilaisiin mielialahäiriöihin sairastuu elämänsä varrella 10–15 % ihmisistä, ja ne ovat yleinen syy ennen aikaiselle eläkkeelle jäämiselle.

Rita kertoo tykänneensä kovasti työstään pienellä ABC Prismalla, jossa hän oli aloittanut huhtikuussa 2019. Toimenkuva muuttui kuitenkin melkoisesti, kun Voimatien väki siirrettiin osaksi Prisman kassatiimiä. Työt ABC:llä jatkuivat vuoroviikoittain.

Rita sanoo, että muutokset ovat olleet hänelle aina vaikeita.

– Olen lisäksi aistiyliherkkä, joten suuri ja meluisa ympäristö ei ollut sopiva. Pyysin ja sain aluksi lyhyempiä työvuoroja, mutta sitten asiat alkoivat vyöryä lumipallona eteenpäin. Tuli sairauspäiviä toisensa perään. Henkinen kuormitus alkoi näkyä fyysisinä oireina.

Kun sairauspoissaolojen rajat tulivat täyteen, työterveydestä otettiin yhteyttä Ritan esimieheen. Työkykyneuvotteluissa oli tukena mukana myös Ritan puoliso.

– Olin aluksi aika hämmentynyt. Tuntui kuitenkin hyvältä, kun huomasin, että kaikki halusivat tehdä parhaansa, jotta pystyin jatkamaan työuraani.

Uusi kotiyksikkö löytyi S-market Penttilänrannasta, jossa Rita teki ensin parin kuukauden harjoittelun ja aloitti työkokeilun jälkeen kokoaikaisena maaliskuussa. Myymälä on melko uusi ja rauhallinen, ympärillä on mukava porukka ja tehtävät vaihtelevia.

– Olen onnekas. Työnantaja on toiminut loistavasti ja ollut hyvin joustava, Rita kiittää.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo

 

Ia-Päivikki Jaakkonen työskenteli PKO:ssa jo reippaat 10 vuotta sitten, kävi opiskelemassa ja palasi takaisin loppuvuonna 2017.

Työ ABC Siihtalassa – Hesburgerissa, keittiössä ja myymälässä – oli hyvin vauhdikasta, mutta kävi rankaksi, kun mukaan tulivat myös yövuorot. Ne eivät olleet Päivikin juttu.

Pesuaineet, käryt vai sisäilma? Syy jatkuviin hengitystieinfektioihin ei selvinnyt.

– Kävin esimiehen kanssa varhaisen tuen keskustelun ja hän ehdotti, että mitäs jos kokeiltaisiin töitä jossain muualla. Olen suorittanut myyjän ammattitutkinnon, joten siirtyminen kaupan puolelle ei tuntunut hassummalta ajatukselta.

Uusi kotipesä löytyi S-market Niinivaarasta.

–  Tunnen olevani etuoikeutettu. Työ on mielekästä ja saan kehittää osaamistani. Arvostan sitä, että työnantaja etsii aktiivisesti uusia mahdollisuuksia. Minulle siirtyminen toiseen yksikköön oli oikea ratkaisu.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo